Confessions of a pianonvihaaja

Confessions of a pianonvihaaja

Author

sani

Kosketinsoitinviikonloppu lähenee loppuaan, mutta vielä ehtinee pöläyttää pihalle yhden vapaamuotoisen mielipidekirjoituksen. Alkuperäinen suunnitelmani oli kirjoittaa arvio uudesta syntetisaattoristani, mutta siirrän sen tällä puheella tuonnemmaksi. Vaikka meille onkin kertynyt jo jonkin verran yhteisiä työtunteja, lähinnä soitonharjoittelun merkeissä, vaatisi kattavampi analyysi mielestäni hieman enemmän käyttökokemusta.

Tahdon muuten kiittää teitä lukijoita kaikesta saamastani palautteesta. Blogin kävijäliikenne on vielä suhteellisen vähäistä, mutta näin harvalukuiseksi porukaksi olette aivan hämmästyttävän aktiivisia! Tää voi kuulostaa imelältä, mutta vuorovaikutuksenne eri somekanavien kautta on ollut todella ihana yllätys ja toivon että pysytään juttuväleissä jatkossakin - teitä varten tätä blogia nähkääs teen.

Mutta, mennäänpä varsinaiseen aiheeseen: pianoihin ja niiden vihaamiseen. Olette varmaan erinäisiä kertoja huomanneet, että pianot ja syntsat on pyörineet mun mielessä PALJON. Mutta miksi? Mistä syystä kitaramusiikille elämänsä pyhittänyt laulaja/lauluntekijä kääntää kelkkansa ja alkaa suitsuttaa kosketinsoittimia? Tässä merkinnässä kerron teille, miksi kovat jätkät ei dissaa pianoja ;)

sani soittaa juno ds syntikkaa sani playing roland


Pääkaupunkiseudulla monikaan ei tiedä minua pianovirtuoosiksi, syystä etten sellainen ole. En osaa soittaa edes Ukko Nooaa - piano ei vaan ole sillä tavalla kiinnostanut. Varsinainen pianonvihaaja minusta tuli parikymppisenä, jolloin arvotin asiat niiden rock -uskottavuuden mukaan. Musiikillista matkaani käynnistellessä tämä täysin rokkistatukseton soitin oli nolo juttu, joten valitsin laulun ohelle kitaran ja lämpimän kaljan. 

Aktiivisen bänditoiminnan myötä sain kyllä ensikosketukseni elektronisiin kosketinsoittimiin, mutta eipä siitäkään mitään jälkipolville mainittavaa jäänyt. Syntetisaattorithan olivat loppujen lopuksi vain pianoja trendivaatteissa :D
 

sani vanha kitara treenikämppä emjoy music
Avarakatseisuus ei aina ole kuulunut hyveisiini ;)

Vasta kun kiinnostukseni musiikin tuotannollisiin asioihin alkoi nostaa päätään, aloin ymmärtää kosketinsoitinten kaikkivoipaisuutta äänispektrin täydentäjänä. On nykyään pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että kappaleesta kuin kappaleesta löytyy jotain kosketinsoittimilla tuotettua ääntä, oli yhtyeen varsinainen kokoonpano sitten mikä tahansa. Muita instrumenttejä tukemaan soitettua syntikkamattoa ei välttämättä edes huomaa, mutta se saa musiikin kuulostamaan täyteläisemmältä ja.. paremmalta.

Myös niin kutsutun konemusiikin tekeminen alkoi electropop -bändini Sucker Punkin myötä kiinnostaa, sillä mahdollisuus soittaa yhdellä soittimella kaikki soittimet tarkoittaa omia polkujaan kulkevalle lauluntekijälle rajatonta valtaa. 

Olen myös saanut huomata, että piano rakastaa aloittelijaa ja aloittelijat pianoa. Se on soittimena hyvin visuaalinen ja helppo hahmottaa. Kaikki pianolla tuotettavat sävelet ovat kauniisti esillä koskettimistossa, loogisessa järjestyksessä - samaa ei kovin monesta muusta instrumentista voida sanoa.



12 -vuotias Emily Bear ei dissaa pianoja.


Pianonsoiton osakkeet lähtivät siis kasvavan mielenkiinnon siivittämänä nousuun. Kun muusikonopintojeni alkaessa selvisi, että pääinstrumenttini laulun ohella opintosuunnitelmaani kuuluu myös piano, olin asiasta hyvin mielissäni. Toki se asettaa omat paineensa - kahdessa vuodessa minun tulisi oppia täysin uusi instrumentti niin hyvin, että voisin käytännössä painella lavoille säestämään.

Ensimmäisten pianotuntieni jälkeen ajatus kosketinsoittimen takana esiintymisestä tuntuu absurdilta ja lähes mahdottomalta. Kouluni puolesta minulla on toki yksityisiä pianontunteja noin tunti viikossa, ja koskettimien kanssa työskentely tulee tutuksi muidenkin aineiden parissa. Tavoitteessa onnistumisen pääpaino on kuitenkin itsenäisessä harjoittelussa, tulevaisuus näyttää miten tässä käy.

Toisessa vlogissani tallensin teille laulunäytteitä myöhempää tarkastelua varten. Todellista komiikkaa kuitenkin on luvassa pianovideoideni myötä, kunhan mielenhallintani hieman kohenee. Ensimmäisessä, jo kuvaamassani, harjoituspätkässä kuullaan valitettavasti vain vakuuttava litania kirosanoja soiton jäädessä toissijaiseksi, ja se mitä ilmeisimmin jääkin yksityisarkistoni helmeksi :D

Ensi viikolla blogissa jatkuvat uudet kujeet, ja seuraava julkaisu tulee todennäköisesti olemaani vlogi. Jos sinulla on juttutoiveita tai mitä tahansa asiaa, jätä kommenttia kirjoituksen alle tai laita viestiä vaikka facebookissa. Jos (jostain syystä) kaipaat Emjoy -äksöniä päiviisi blogipostausten välissä, kannattaa lisätä mut snapchattiin! Snäppäilen @emjoymusic -tunnuksella lyhyitä videoklippejä ja kuvia lähes päivittäin. 

Palaamisiin!