Äänitysstudiot, osa 3: Äänitykset

Äänitysstudiot, osa 3: Äänitykset

Author

sani

Äänitysstudiosarjan aiemmissa osissa olemme jo selvittäneet, mitä studiot ovat ja milloin äänittämään lähteminen on ajankohtaista. 

Tässä sarjan kolmannessa osassa suuri päivä alkaa olla lähellä, mutta missä järjestyksessä soittimet äänitetään ja miten äänityspäivät käytännössä etenevät?

emjoy ep akseli mäki soittaa rumpuja

 

Totuus on, että musiikin äänittämiseen ei ole yhtä oikeaa tapaa tai järjestystä. Se, miten prosessi etenee riippuu pitkälti äänittäjän, bändin ja mahdollisen tuottajan näkemyksistä ja toiveista.

Toisaalta musiikin tyylilaji ja luonnollisesti myös kokoonpanon instrumentit määrittelevät studiopäivien sisällön: konemusiikki itsessään voi olla lauluja vaille valmista, usean instrumentin bändeissä työnsarkaa voi riittää useammalle päivälle. Tässä kirjoituksessa käsittelemme äänityksiä oikeiden instrumenttien näkökulmasta.

Oman vaatimattoman studiohistoriani aikana olen ollut osana kolmen eri strategian äänityksissä:

1. Kaikki tai suurin osa soittimista samanaikaisesti samassa tilassa
 

Tämä lienee se sessioista autenttisin: koko bändi samaan tilaan ja rokki soimaan! 

Musiikkiteknologia on tehnyt viime vuosikymmenien aikana suuria harppauksia kiihtyvällä vauhdilla, ja monelta saattaakin unohtua että tämä oli ennen vanhaan myös ainoa tapa tallentaa musiikkia: mikrofoneja saattoi olla ainoastaan yksi ja keinot äänen jälkikäsittelyyn hyvin rajoitettuja. Voitte varmaan myös kuvitella että bändin sijoittelu siihen studion ainoaan mikrofoniin nähden oli suhteellisen tarkkaa touhua! :D

Vaikka tänä päivänä vaihtoehtoja on muitakin, löytyy kimppaäänityksille vankka kannattajakunta. Kun yhtye soittaa livenä vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, musiikki todennäköisesti groovaa paremmin ja lopputuloksesta tulee intensiivisempi, kokonaisuus toimii.

Ryhmäpuuhastelun haittana voi tosin olla se, että yhden soittajan virhe vaatii pahimmillaan uuden oton koko yhtyeeltä. Mikkien määrästä ja niiden sijoittelusta riippuen yksittäisiä virheitä voidaan tosin nykyään korjata editointi- ja miksausvaiheessa. 
 

marshall guitar amp vahvistin kitara emjoy


2. Kaikki tai suurin osa soittimista samanaikaisesti eri tiloissa
 

Kun yhtye on kooltaan melko kompakti ja studiolta löytyy useampia soittotiloja, on mahdollista äänittää samanaikaisesti siten, että soittajat sijaitsevat fyysisesti eri tiloissa mutta kuulevat toisensa kuulokkeiden avulla.

Tällöin saavutetaan livesoiton hyödyt mutta äänen jälkikäsittelyn kannalta "parempaa" ääntä: jokaisen soittimen ääniraidalla kuuluu vain sitä itseään, eivätkä esimerkiksi rummut vuoda muiden instrumenttien mikkeihin.

Jos kitaristi tunaroi mutta pakka pysyy muuten kasassa, voidaan pilalle mennyt osuus ottaa omana ottonaan jälkikäteen.

3. Yksi instrumentti kerrallaan
 

Nykyisin hyvin yleistä on myös äänittää soittimet yksi kerrallaan, ja äänitysjärjestys voi periaatteessa olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Oman kokemukseni mukaan paras järjestys muistuttaa täytekakun valmistusta: ensin pohja, sitten täytteet, lopuksi kuorrutus ja kakkuun sopivat koristeet.

Rummut ovat kappaleen selkäranka, ja yhdessä basson kanssa ne muodostavat rungon kappaleille. Kappaleen peruskompin päälle lisätään kitarat ja mahdolliset muut yhtyeen soittimet.

Kun biisipohja on valmis, ovat vuorossa laulut: ensin päälaulut eli leadit, sitten taustat. Tämän jälkeen voidaan arvioida, onko tarpeen lisätä jotain ylimääräistä kilkettä tai pimpelipomia - todennäköisesti joku on jo kaivanut rytmimunan esiin ;)

Tämän äänitystavan hyötyihin voidaan lukea ainakin se, että työmäärä voidaan jakaa useampiin sessioihin laajemmalle aikavälille, eikä koko bändin tarvitse olla paikalla samanaikaisesti. Lisäksi myöskään koko kappaletta ei tarvitse äänittää alusta loppuun kerrallaan, vai äänityksen voi hoitaa joka instrumentin kohdalla pienemmissä osissa, esimerkiksi säkeistö kerrallaan.

No kuka sitten ei halua koko bändiä paikalle? Ensimmäiset äänitykset voivat olla todella jännittäviä, ja tarkkaamossa notkuvat, omaa vuoroaan kärsimättöminä odottavat kanssasoittajat voivat luoda tarpeettomia paineita. Ammattilaiseksi tähtäävän muusikon olisi toki hyvä tottua siihen, että äänitystä saattaa seurata useampikin henkilö. 

Yksityiskohtien ja yksittäisten suoritusten hiominen on päällekkäisessä äänittämisessä helppoa. Vaarana on kuitenkin lopputulos, jossa jokainen soittaja suorittaa oman tonttinsa täydellisesti, mutta musiikki ei sulaudu yhteen kokonaisuudeksi. 
 

sani eksu emjoy studio äänitykset
Toimiva kokonaisuus on yksilösuorituksia tärkeämpää


SOVI YKSITYISKOHDISTA ETUKÄTEEN
 

Väärinkäsitysten minimoimiseksi on hyvä sopia äänitysjärjestyksestä ja muistakin yksityiskohdista hyvissä ajoin ennen suurta päivää.

Noin pääsääntöisesti studiolle kannattaa aina ottaa mukaan oma instrumentti, joskin rumpali tuo usein ainoastaan pellit ja virvelin. Monilla studioilla on myös omasta takaa laaja valikoima soittimia joista soittaja voi valita käyttötarkoitukseen parhaiten sopivan - aloittelijalle oma soitin saattaa kuitenkin olla se turvallisin valinta.

STUDIOPÄIVÄ KOITTAA
 

Studiolle saapuessa kerrataan päivän kulku äänittäjän kanssa, joka viimeistään tässä vaiheessa aloittelee soittimen tai soitinten mikittämistä.

Kun mikit ovat paikallaan, äänittäjä siirtyy tarkkaamon puolelle ja soittaja soittotilaan. Kuten keikoillakin, myös ennen RECin painamista tehdään soundcheck, jonka pointtina on tarkistaa äänitettävän signaalin laatu. Vielä ennen äänitystä on myös äärimmäisen viisasta tarkistaa soittimen vire, jota kannattaa tarkkailla säännöllisin väliajoin myös äänitysten edetessä.
 

sani emjoy nauraa studio soittokoppi


LUURIT KORVILLE


Useimmin soittaja käyttää käyttää äänitystilassa kuulokkeita, joiden kautta vastaanotetaan kaikki äänityksen kannalta olennainen informaatio. Soittajan mieltymyksistä riippuen luureista voi kuulua kappaleen tempoa ilmaiseva metronomin nakutus, klikki, sekä muita jo aiemmin äänitettyjä soittimia.

Kun kappaleita äänitetään yksi instrumentti kerrallaan, voidaan soittajaa helpottamaan käyttää suuntaa antavia karttalauluja tai muita soittimia, jotka kertovat missä vaiheessa kappaletta mennään. Tällöin esimerkiksi rumpalin ei tarvitse ulkomuistista paukutella fillejä oikeisiin kohtiin, vaan kappaleen etenemistä voi seurata vaikkapa demolaulujen avulla.

Myös kommunikointi äänittäjän kanssa tapahtuu usein kuulokkeiden avulla. Tarkkaamosta löytyvän mikrofonin avulla äänittäjä voi ohjeistaa eri tilassa sijaitsevaa soittajaa siitä, oliko suoritus onnistunut ja mitä seuraavaksi tehdään. Bändikavereiden kannalta mahdollisesti hauskinta on härskien vitsien kuiskuttelu suorituspaineissa viruvan soittajan korvaan. En tee tätä usein mutta.. :D
 

OTTOJEN MÄÄRÄ JA PITUUS
 

Se, kuinka pitkissä pätkissä yhden kappaleen raidat äänitetään, riippuu (yhtä instrumenttia kerrallaan äänitettäessä) täysin soittajan mieltymyksistä ja toki taidoistakin. Mitä pidempi pätkä soittoa saadaan äänitettyä, sen luonnollisemmalta lopputulos kuulostaa - toisaalta pidempää pätkää äänitettäessä myös virheiden mahdollisuus kasvaa. 

Vaikka virheellisiä iskuja, huonoa ajoitusta tai epävirettä voidaan usein korjata jälkikäsittelyllä suhteellisen helpostikin, kannattaisi itseään ja bändiään kunnioittavan soittajan ainakin studiota varten harjoitellessa pyrkiä siihen, että soitto sujuu tyylillä vähintään yksi säkeistö kerrallaan. Ramppikuume voi toisaalta iskeä kokeneempaankin soittajaan, eikä ole harvinaista että esimerkiksi lauluja joudutaan pilkkomaan fraaseittain tai joskus jopa sana kerrallaan.

Montako yritystä, ottoa, soittajalla sitten on? Studioajan puitteissa rajattomasti mutta silti mahdollisimman vähän ;) Lopputuloksen kannalta paras otto on sellainen, jossa yhdistyvät onnistuneesti sekä tekninen osaaminen että soittajan hyvä fiilis.
 

antti soittaa kitaraa emjoy ep
Teknisesti onnistuneen suorituksen lisäksi myös hyvä fiilis on tärkeää


Epäonnistuneiden ottojen karttuessa soittaja saattaa helposti turhautua, 10-15 yrityksen jälkeen harvemmin tapahtuu enää mitään maagista. Jos homma edelleen menee päin mäntyä, voi olla parasta pitää pieni tauko. Myös kokenut äänittäjä osaa kertoa, milloin on viisainta puhaltaa peli poikki.

Toisinaan soittajan odotukset omaa suoritusta kohtaan voivat olla ylimitoitettuja, ja välillä pieni kompromissi on ainoa ratkaisu etenemisen kannalta. Studiolla jokainen haluaa antaa parhaansa, mutta välillä yksittäisen nuotin tuijottaminen voi johtaa kokonaiskuvan katoamiseen. Erityisesti tästä syystä voi olla paikallaan kuunnella oman sisäisen kriitikon lisäksi äänittäjältä ja bändikavereilta saatua palautetta.

Studiosarjan seuraavissa osissa tulemme paneutumaan tarkemmin yksittäisten instrumenttien äänittämiseen. Ilmoilla on ollut myös villejä huhuja aiheeseen liittyvästä vlogista.. ;) Kuulemiin!